Tänään järjestettiin mielenosoitus pätkätöitä vastaan Tampereella, mihin myös itse mielenosoittajana osallistuin. Nollasopimukset ovat oman aikamme vitsaus, mihin moni työssäkäyvä joutuu vastoin omaa tahtoaan tyytymään.

Kirjoitin aiheesta omiin kokemuksiini perustuvan tarinan, mihin pohjaten pidin tilaisuudessa lyhennettynä pienen puheen.

Se saattaa sopia myös opiskelijalle, mutta opiskelunsa jo päättäneelle, on nollasopimus helvetillinen oravanpyörä.

Oma tarinani alkoi vuonna 2009 kun päädyin työskentelemään vartijana turvallisuuspalveluita Tampereella tarjoavassa yrityksessä G4S Security Services Oy.

Kyseessä oli tarvittaessa työhön kutsuttavan työntekijän työsopimus. Sopimus, mikä paitsi ei pitänyt sisällään minkäänlaista kiinteää tuntimäärää, myös rajasi pois tiettyjä osa-aikaisellekin työntekijälle maksettavia työkorvauksia.

Sopimus ei käytännössä velvoittanut työnantajaa tarjoamaan minulle yhtään tuntia, mutta mahdollisti käytettävyyteni, mikäli työnantaja työpanostani tarvitsisi. Kyseessä oli nollasopimus, kaikista alan työsopimuksista huonoin työntekijän kannalta.

Minkäänlaista säännöllisyyttä sopimus ei tarjonnut. Käytännössä en voinut suunnitella elämääni montaakaan päivää pidemmälle. Puhelimeni saattoi soida koska tahansa ja töihin lähtö odottaa parin tunnin varoajalla, joskus jopa lyhyemmänkin. Jos taas puhelin ei olisi soinut, en myöskään minkäänlaista korvausta olisi saanut.

En voi väittää, että työtä ei olisi tarjottu. Kyllä minä sain tunteja tehdä ja ne pysyivät kohtuullisissa lukemissa. Kykenin maksamaan yhden ihmisen ruokakuntani kuukausittaiset kulut, vaikka aluksi jouduinkin työnteon ohessa turvautumaan myös Kelan apuun. Työni oli pääasiallisesti yötyötä.

Tämän nollasopimuksen turvin työskentelin ensimmäisen puoli vuotta, kunnes työnantaja tarjosi minulle osa-aikasopimuksen. Kiitos tästä sopimuksen päivityksestä kuului työpaikkamme aktiiviselle luottamusmiehelle.

Uusi sopimus takasi minulle vähintään 60 tuntia kolmessa viikossa. Lisätuntien toivossa jouduin kuitenkin yhä päivystämään puhelintani mahdollisen työkomennuksen varalta. Se hankaloitti yksityiselämän suunnittelua edelleen.

Tästä lähes vuosi myöhemmin työsopimustani päivitettiin jälleen. Nyt tuntitae oli jo 100 tuntia, mikä oli lähellä kuukausipalkkaisen työntekijän sopimusta. Taloudellinen tilanteeni alkoi kohentumaan ja yksityiselämäni suunnittelukin oli jo helpompaa. Pääsin myös tekemään pääasiallisesti päivävuoroja, mikä myös osaltaan paransi elämänlaatua.

Kuukausi myöhemmin allekirjoitin kuukausipalkkasopimuksen. Olin tällöin ollut talossa reilut puolitoista vuotta. Minun ei enää tarvinnut päivystää puhelintani, koska tuntimäärä oli kiinteä ja henkilökohtainen taloutenikin oli pienehköstä palkasta huolimatta kohtuullinen. Päädyin ostamaan oman asunnon ja myöhemmin löysin seurustelukumppanin. Tyttöystäväni kanssa hankimme pian myös koiran.

Noin vuosi myöhemmin minut nimitettiin vuoroesimieheksi ja palkkaukseni sai mukavan korotuksen. Työelämäni ja henkilökohtainen elämäni alkoivat saavuttamaan harmonian. Talouteni oli vihdoinkin kunnossa.

Esimiesnimityksestäni vajaa puolitoista vuotta eteenpäin, vaihtui yksikössämme palvelupäällikkö. Alku uuden päällikön kanssa lähti liikkeelle ihan hyvin. Kunnes tilanne sai dramaattisen muutoksen, päällikön todellisen luonteen tullessa esiin.

Esimiesasemani lisäksi olin työpaikkani alueellinen varaluottamusmies ja – varatyösuojeluasiamies. Otin tiukasti kantaa työntekijöiden hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Olin voimakkaasti vastustamassa uuden päällikkömme toteuttamia räikeitä työehtosopimuksen polkemisyrityksiä ja muutenkin yleistä hyvinvointia heikentäviä toimiaan työpaikallamme.

Vastakkainasettelu ja ideologiset eromme päällikön kanssa saivat pian henkilökohtaiset välimme tulehtumaan. Riitauduimme melko voimakkaasti. Työpaikkamme luottamusmies oli vahvasti tukenani tässäkin taistelussa, mutta valitettavasti se ei enää riittänyt.

Reilu puolivuotta päällikön vaihtumisen jälkeen, työsuhteeni yrityksessä päättyi tuotannollisin ja taloudellisin syin. Olin ollut työsuhteessa yritykseen neljä ja puoli vuotta, mistä kaksi vuotta esimiestehtävissä. Nyt hyvin käyntiin lähtenyt urani päättyi YT-neuvotteluiden myötä.

Kuukausi työsuhteeni päättymisestä, yritys haki palvelukseensa vuoroesimiestä. Koska yrityksellä oli takaisinottovelvoite, päätin hakea kyseistä paikkaa. Takaisinottovelvoitteesta huolimatta, yrityksestä ei otettu minuun yhteyttä. Luottamusmieheltä kuulin, että paikkaan valittiin toinen henkilö. Päätimme riitauttaa asian.

Tästä reilu puolivuotta myöhemmin yritys haki palvelukseensa tarvittaessa työhön kutsuttavia vartijoita. Luottamusmiehen kannustuksesta päädyin hakemaan kyseistä paikkaa. Yrityksestä otettiin minuun yhteyttä ja jälleen kerran päädyin allekirjoittamaan nollasopimuksen.

Oma ansiotasoni alalla tippui tapahtuneen vuoksi lähes neljäsataa euroa kuukaudessa. Siis mikäli edelleen olisin ollut kuukausipalkkalainen. Nyt ansiomenetykseni nollasopimuksen myötä on käytännössä jopa paljon enemmän.

Nyt minun tulee kyetä maksamaan asuntolainani lyhennykset ja muut kiinteät kulut, sekä itseni lisäksi huolehtimaan myös koirani ja osaltaan myös pätkätöitä tekevän avovaimoni toimeentulosta. Lasten hankkimista voi vain harkita ja tällaisella sopimuksella suuremman asunnon ostamisesta vain haaveilla.

Pohjalta ylös ja rytinällä takaisin alas. Tilanteeni on jälleen kerran alussa ja tulevaisuuteni auki. Työnantajalle olen jälleen kerran vain hyödynnettävissä olevaa karjaa.

Nollasopimukset mahdollistavat tällaisen toiminnan. Ne eivät edusta inhimillistä ideologiaa ja asettavat työntekijän tilanteeseen, mistä on usein vaikeaa nousta ylös.

Nollasopimus sopii varmasti mainiosti henkilölle, jolle oman varallisuutensa vuoksi työnteko on lähinnä harrastus. Se saattaa sopia myös opiskelijalle, mutta opiskelunsa jo päättäneelle, on nollasopimus helvetillinen oravanpyörä. Työvuorojaan ja omaa talouttaan on käytännössä mahdotonta ennustaa etukäteen. Se hankaloittaa myös oman vapaa-ajan suunnittelua.

Kuka hyötyy nollasopimuksista eniten? Mikäli nollasopimuksia halutaan tehdä, tulee sellaiseen aloite tulla työntekijältä. Muussa tapauksessa työnantajan tulee tarjota työntekijälle kohtuullinen määrä työtunteja.

Työntekijän aseman ei tule olla työnantajan hyväksikäytettävänä. Työssäkäyvän on tultava palkallaan toimeen. Nollasopimukset ja osa-aikasopimukset eivät tätä välttämättömyyttä juurikaan turvaa. Tämä on myös asia, mistä tulee säätää työnantajan yksipuolisesti tarjoaman nollasopimuksen kieltävä laki.

Vuosilomarahat eivät tulleet ajallaan. Lisät puuttuivat tai niitä ei oltu maksettu kokonaan. Työnantaja ei ollut huomioinut arkipyhiä tai ylityöt olivat jääneet merkitsemättä. Nämä ja monet muut palkanmaksuun liittyvät puutteet ovat työntekijöille tavallista monella alalla. Varsinkin jos sattuu tekemään jo muutenkin raskasta vuorotyötä, missä yötyö ja viikonlopun kiinniolot ovat säännöllisiä ja arkipäivää.

Palkkojen maksamatta jättäminen, paitsi että se aiheuttaa monesti taloudellisen ongelman pienituloiselle, aiheuttaa se työntekijälle ylimääräistä vaivaa, kun tilinauhaa ja työvuorolistaa joutuu käymään huolellisesti läpi vertailemalla niitä keskenään. Myös havaittujen puutteiden raportointi työnantajalle on usein työlästä. Tämä työ tapahtuu yleensä työntekijän vapaa-ajalla.

Työnantajan palkan tahallista maksamatta jättämistä voisi helposti rinnastaa varkauteen. Maksamaton palkan osuus on varastettu työntekijältä.

Työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työsopimuksen määrittelemää työtä vastiketta vastaan ja työnantajan velvollisuus on maksaa tämä yleensä rahallisessa muodossa suoritettu korvaus ajallaan ja kokonaan. On täysin kohtuutonta, että työnantajan puolelta tapahtuvien toistuvien laiminlyöntien johdosta työntekijä joutuu uhraamaan vapaa-aikaansa ollakseen täysin varma siitä, että asianmukainen korvaus on hänelle työstään maksettu.

Tilinauhan tarkastaminen on rasittavaa puuhaa, eikä usein ollenkaan helppoa, mikäli työntekijä ei tunne riittävästi erilaisia säädöksiä, mistä kiinteän palkan lisäksi maksettavat, varsinkin vuorotyöskentelyyn liittyvät erilaiset lisäkorvaukset muodostuvat. Työnantaja saattaa käyttää tätä tietämättömyyttä toisinaan surutta hyväkseen. Siitä on itsellänikin ihan tarpeeksi kokemusta voidakseni tällaisen karkean yleistyksen heittää.

Onneksi on olemassa myös rehellisiä työnantajia. Epärehellinen kuitenkin helposti pilaa myös rehellisen uskottavuuden ja aiheuttaa työpaikalla turhaa luottamuspulaa. Tilinauhan tarkastaminen on järkevää jokaiselle, mutta sen ei tulisi tapahtua siksi, että luottamus työnantajaan on pohjamudissa ja palkkapuutteet usein jopa todennäköisempiä kuin tilanteet, missä palkka on maksettu ajallaan ja oikein.

Työnantajan palkan tahallista maksamatta jättämistä voisi helposti rinnastaa varkauteen. Maksamaton palkan osuus on varastettu työntekijältä. Saako työnantaja tällaisesta toiminnastaan silti rangaistusta? Ei saa.

Ellei palkkakiista päädy sitten käräjille asti, ainoa rangaistus minkä työnantaja palkanmaksun viivästymisestä joutuu kärsimään on se, että tämä joutuu puuttuvan osan palkasta maksamaan työntekijälle myöhemmin. Käräjille päätyessäänkin, palkkakiistan ratkaisu kestää usein kuukausia, toisinaan jopa vuosia.

Työnantaja saattaa jopa hyötyä tällaisesta toiminnastaan, kun esimerkiksi pörssiyhtiön tuloksen vuosineljännestä säännöllisesti tarkastellaan. Työntekijälle tällainen toiminta on kuitenkin saattanut aiheuttaa vakavat taloudelliset ongelmat. Osa-aikatyötä tekevälle tai satunnaisesti keikkatyötä tekevälle työttömälle ajallaan maksamattomat palkat tai puuttuvat tilinauhat aiheuttavat ongelmia työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen kanssa.

Ihminen on erehtyväinen ja virheitä palkanmaksun yhteydessä voi syntyä ihan inhimillisistäkin syistä johtuen. Tällöinkin yrityksessä tulisi kuitenkin miettiä, ovatko tarvittavat henkilöstöresurssit kunnossa tai palkanlaskentaohjelmat ajan tasalla. Mikäli virheet ovat säännöllisiä ja toistuvia, on yrityksessä yleensä jotain vialla.

Hyvät suhteet ja luottamukseen perustuva toiminta työpaikalla usein mahdollistavat tällaisten ei tahallisten virheiden korjaamisen työnantajan ja työntekijän välillä ihan ilman riitojakin. Se on hyvä pohja, mutta lähtökohtaisesti palkanmaksun viivästymisestä ja palkkapuutteista tulisi laissa säätää työnantajalle sanktio, jotta vilpillinen toiminta saataisiin kuriin. Se voisi olla vaikka työntekijälle maksettava prosentuaalinen korotus maksamatta jääneeseen palkkaan suhteutettuna.

AY-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen paitsi pienentäisi entisestään työntekijöiden palkkoja, sen pitkäkantoisempana tavoitteena on heikentää ammattiliittojen järjestäytymisastetta, tekemällä niihin kuulumisesta taloudellisesti kannattamatonta.

Tämä myös tekisi vuosimaksultaan keskimääräisesti edullisempaan, mutta palvelutarjonnaltaan oleellisesti suppeampaan Yleiseen työttömyyskassaan (YTK) liittymisestä työntekijälle houkuttelevampaa.

Työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla ollaan rampauttamassa tietoisesti.

Yleinen työttömyyskassa on ammattiliittoihin sitoutumaton työttömyyskassa. Se ei tarjoa työntekijöille turvaa työelämän epäkohtiin tai työnantajan väärinkäytöksiin.

Se ei myöskään neuvottele työntekijöille elintärkeistä työehtosopimuksista tai vaikuta yleisen työelämän lainsäädäntöön.

Edunvalvontaa tai oikeusapupalveluita on YTK:lta ongelmatilanteiden kohdalle sattuessa turha odottaa.

Yleinen työttömyyskassa tarjoaa käytännössä ainoastaan saman ansiosidonnaisen turvan työttömyyden varalle, minkä tarjoavat myös ammattiliitot monen muun turvan lisäksi.

Sen perimmäinen tarkoitus on saada työntekijät liittymään työnantajan leiriin, jolloin työelämää ohjaillaan aina vain enemmän työnantajan ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puolelta tapahtuvaan sanelupolitiikkaan.

Tämä Kokoomuksen ajama aloite verovähennysoikeuden poistamisesta on vain yksi osa laajempaa tavoitetta ajaa ammattiyhdistystoiminta kokonaan alas.

Työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla ollaan rampauttamassa tietoisesti.

Nyt vaaditaan paitsi työntekijöiden silmien avautumista tälle vedätykselle, mutta myös ammattiliittojen ja -osastojen vakavampaa suhtautumista tähän negatiiviseen kehitykseen. Yhteistyö on hyvästä, mutta kaikki ei ole sovittavissa tai kaupan.

Olemmeko halukkaat ottamaan tämän kehityksen vastaan? Minä en ole. Ei verovähennysoikeuden poistamiselle. Ei YTK:lle.

Lopuksi havainnollistava vertailu, missä esimerkkinä käytetään Rakennusliitto ry:n ja YTK:n palvelutarjonnan eroja:

	Palvelut ja edut	Rakennusliitto ry ja Rakennusliiton työttömyyskassa	Yleinen työttömyyskassa YTK
1	Maksaa ansiopäivärahaa, jos jäät työttömäksi	Kyllä	Kyllä
2	Maksaa vuorottelukorvausta, jos jäät vuorotteluvapaalle	Kyllä	Kyllä
3	Perii jäsenmaksua suhteessa palkkasi suuruuteen	Kyllä (pienituloinen maksaa vähemmän, kuin suurituloinen)	Ei (kiinteä, kaikille yhtä suuri jäsenmaksu)
4	Maksamasi jäsenmaksut vähennetään palkkatulosi verotuksessa	Kyllä	Kyllä
5	Neuvottelee työnantajaliiton kanssa työehtosopimuksen, jossa määritellään alan palkka- ja työehtojen vähimmäistasot, esim. työajat, lisät, ylityökorvaukset, lomat, lomarahat sekä sairausajan palkat	Kyllä	Ei
6	Toimii palkkojen ja muiden työehtojen sekä työolojen, työlakien, ja työttömyysturvan parantamiseksi	Kyllä	Ei
7	Valvoo, että työpaikoilla ei rikota työntekijöiden oikeuksia, lakia, työehtosopimusta tai muita sopimuksia	Kyllä	Ei
8	Neuvoo, jos sinulla on kysyttävää työsuhdeasioista tai työhon liittyvästa sosiaaliturvasta	Kyllä	Ei
9	Auttaa ratkaisemaan ongelmat työnantajan kanssa, esim. jos sinulle maksetaan liian vähän palkkaa, sinut irtisanotaan laittomasti, sairastut ja menetät työkykysi tai joudut tapaturman uhriksi	Kyllä	Ei
10	Valvoo etujasi YT-neuvotteluissa ja neuvottelee työpaikkasi säilymisen puolesta	Kyllä	Ei
11	Myöntää sinulle maksuttoman oikeusavun ja lakimiehen palvelut, jos työsuhderiitaasi ei saada sovittua työnantajasi kanssa	Kyllä	Ei
12	Sinulla on oikeus osallistua työpaikkallasi luottamusmiehen valintaan sekä ammattiosastosi toimintaan ja kokouksiin	Kyllä	Ei
13	Kouluttaa valvomaan etuja työpaikoilla	Kyllä	Ei
14	Saat tarvittaessa luottamusmiehen mukaan erimielisyys-, palkkaus-, työkyky- yms. neuvotteluihin	Kyllä	Ei