Käsi ylös, kuka tulee töihin etuajassa esimerkiksi siksi, että ehtii vaihtaa työvaatteet päälleen ennen suoritusta? Itse kuulun tähän joukkoon.

Aloilla, missä erillinen työvaatetus on pakollinen, osa työntekijöistä pukee työvaatteet päälleen jo kotona, säästäen näin omaa aikaansa. Tietyillä toimialoilla työvaatteet tulee säilyttää valmiustilassa työpaikalla esimerkiksi hygieniasyistä johtuen, eikä kotona valmistautuminen näin ollen ole mahdollista. Toisilla työpaikoilla ei edes tarvita erillisiä työvaatteita, vaan työntekijät ovat sonnustautuneet omiinsa.

Onko työntekijän uhrattava omaa aikaansa työnantajan eduksi ilman korvausta?

Esimerkiksi vartiointialalla laki määrittelee hyvin selvästi, missä tilanteissa työvaatteita saa käyttää. Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 2 luku 32 §: ”Vartijan asua saa käyttää vain vartija vartioimistehtävissä.” Käytännössä tämä tarkoittaa, että työvaatteet saavat olla päällä vasta ennalta sovitun työvuoron alkaessa. Teoriassa se tarkoittaa myös sitä, että työasuun pukeutuminen kotona ja työmatkan suorittaminen työvaatteet päällä ei ole sallittua.

Jokaisella meillä on omat tarpeemme ja käsityksemme siitä, miten paljon aikaa tarvitsemme tulevaan työvuoroon valmistautumiseen. On siis vaikeaa asettaa eri toimialoja ja työntekijöitä yhdenvertaiseen asemaan työhön valmistautumiseen käytettävän ajan osalta.

Useilla työpaikoilla ohjeistuksessa mainitaan, että työvaatteiden päälle pukeminen ei ole työaikaa. Sen tulee tapahtua ennen työvuoron alkua. Toisaalta se on myös ihan loogista, sillä työajan alkaessa tulisi työntekijän olla valmiina siihen tehtävään mistä työnantaja hänelle palkan maksaa.

Onko tämä kuitenkaan oikein? Onko työntekijän uhrattava omaa aikaansa työnantajan eduksi ilman korvausta?

Piiloylityötä on työnantajan eduksi tehtävä työ, mikä tapahtuu varsinaisen palkallisen työajan ulkopuolella. Se voi olla esimerkiksi kymmenen- tai viisitoista minuuttia, minkä tunnollinen työntekijä käyttää vielä työvuoronsa päättymisen jälkeen työtehtävän suorittamiseen. Se voi olla vaikka työn viimeistelyä tai esimerkiksi vuoronvaihdon yhteydessä käytävää ohjeistusta seuraavalle työntekijälle.

Moni tekee tätä ihan omasta tahdostaan, eikä välttämättä koe siinä mitään ongelmaa. Toisille tämä taas saattaa olla varsin ärsyttävä jatkumo, kun työvuoroon ei ole resursoitu tarpeeksi työaikaa näiden ehkä pienten, mutta kokonaisuuden kannalta silti oleellisten yksityiskohtien huomioimiseen. Yhteistä näissä kuitenkin on se, että piiloylityöstä ei makseta palkkaa ja ainoa joka siitä hyötyy on työnantaja.

Omasta mielestäni aloilla missä työnantajan määrittelemien työvaatteiden käyttö on pakollista, tulisi työvaatteiden pukemiseen käytettävän ajan ehdottomasti olla palkallista työaikaa. Mielestäni ei ole oikeutettua vaatia työntekijää saapumaan töihin etuajassa vain siksi, että hän ehtii nämä työnteon kannalta oleelliset ja -pakolliset työvaatteet pukea päälleen.

Käytännössä, mikäli varsinainen työaika alkaisi esimerkiksi klo 08:00, tulisi siihen olla varattu viisitoista minuuttia valmistautumiseen ja varsinainen työ aloitettaisiin vasta klo 08:15. Tämä voisi toimia myös siten, että kyseinen vartti olisi varattu palkallisena klo 07:45 alkaen. Kyseistä aikaa voitaisiin pukeutumisen lisäksi hyödyntää myös vuoronvaihdossa tapahtuvaan ohjeistukseen vuoroaan päättävältä työntekijältä vuoroaan aloittavalle.

Vuoron päättymisen jälkeen omien vaatteiden vaihtamiseen käytettävän ajan säilyttäisin edelleen työntekijän omalla ajalla suoritettavana, ellei se työtehtävän suorittamisen kannalta muuta edellytä. Tällöin tämäkin aika tulisi huomioida resursseissa palkallisena.