Vuosilomarahat eivät tulleet ajallaan. Lisät puuttuivat tai niitä ei oltu maksettu kokonaan. Työnantaja ei ollut huomioinut arkipyhiä tai ylityöt olivat jääneet merkitsemättä. Nämä ja monet muut palkanmaksuun liittyvät puutteet ovat työntekijöille tavallista monella alalla. Varsinkin jos sattuu tekemään jo muutenkin raskasta vuorotyötä, missä yötyö ja viikonlopun kiinniolot ovat säännöllisiä ja arkipäivää.

Palkkojen maksamatta jättäminen, paitsi että se aiheuttaa monesti taloudellisen ongelman pienituloiselle, aiheuttaa se työntekijälle ylimääräistä vaivaa, kun tilinauhaa ja työvuorolistaa joutuu käymään huolellisesti läpi vertailemalla niitä keskenään. Myös havaittujen puutteiden raportointi työnantajalle on usein työlästä. Tämä työ tapahtuu yleensä työntekijän vapaa-ajalla.

Työnantajan palkan tahallista maksamatta jättämistä voisi helposti rinnastaa varkauteen. Maksamaton palkan osuus on varastettu työntekijältä.

Työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työsopimuksen määrittelemää työtä vastiketta vastaan ja työnantajan velvollisuus on maksaa tämä yleensä rahallisessa muodossa suoritettu korvaus ajallaan ja kokonaan. On täysin kohtuutonta, että työnantajan puolelta tapahtuvien toistuvien laiminlyöntien johdosta työntekijä joutuu uhraamaan vapaa-aikaansa ollakseen täysin varma siitä, että asianmukainen korvaus on hänelle työstään maksettu.

Tilinauhan tarkastaminen on rasittavaa puuhaa, eikä usein ollenkaan helppoa, mikäli työntekijä ei tunne riittävästi erilaisia säädöksiä, mistä kiinteän palkan lisäksi maksettavat, varsinkin vuorotyöskentelyyn liittyvät erilaiset lisäkorvaukset muodostuvat. Työnantaja saattaa käyttää tätä tietämättömyyttä toisinaan surutta hyväkseen. Siitä on itsellänikin ihan tarpeeksi kokemusta voidakseni tällaisen karkean yleistyksen heittää.

Onneksi on olemassa myös rehellisiä työnantajia. Epärehellinen kuitenkin helposti pilaa myös rehellisen uskottavuuden ja aiheuttaa työpaikalla turhaa luottamuspulaa. Tilinauhan tarkastaminen on järkevää jokaiselle, mutta sen ei tulisi tapahtua siksi, että luottamus työnantajaan on pohjamudissa ja palkkapuutteet usein jopa todennäköisempiä kuin tilanteet, missä palkka on maksettu ajallaan ja oikein.

Työnantajan palkan tahallista maksamatta jättämistä voisi helposti rinnastaa varkauteen. Maksamaton palkan osuus on varastettu työntekijältä. Saako työnantaja tällaisesta toiminnastaan silti rangaistusta? Ei saa.

Ellei palkkakiista päädy sitten käräjille asti, ainoa rangaistus minkä työnantaja palkanmaksun viivästymisestä joutuu kärsimään on se, että tämä joutuu puuttuvan osan palkasta maksamaan työntekijälle myöhemmin. Käräjille päätyessäänkin, palkkakiistan ratkaisu kestää usein kuukausia, toisinaan jopa vuosia.

Työnantaja saattaa jopa hyötyä tällaisesta toiminnastaan, kun esimerkiksi pörssiyhtiön tuloksen vuosineljännestä säännöllisesti tarkastellaan. Työntekijälle tällainen toiminta on kuitenkin saattanut aiheuttaa vakavat taloudelliset ongelmat. Osa-aikatyötä tekevälle tai satunnaisesti keikkatyötä tekevälle työttömälle ajallaan maksamattomat palkat tai puuttuvat tilinauhat aiheuttavat ongelmia työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen kanssa.

Ihminen on erehtyväinen ja virheitä palkanmaksun yhteydessä voi syntyä ihan inhimillisistäkin syistä johtuen. Tällöinkin yrityksessä tulisi kuitenkin miettiä, ovatko tarvittavat henkilöstöresurssit kunnossa tai palkanlaskentaohjelmat ajan tasalla. Mikäli virheet ovat säännöllisiä ja toistuvia, on yrityksessä yleensä jotain vialla.

Hyvät suhteet ja luottamukseen perustuva toiminta työpaikalla usein mahdollistavat tällaisten ei tahallisten virheiden korjaamisen työnantajan ja työntekijän välillä ihan ilman riitojakin. Se on hyvä pohja, mutta lähtökohtaisesti palkanmaksun viivästymisestä ja palkkapuutteista tulisi laissa säätää työnantajalle sanktio, jotta vilpillinen toiminta saataisiin kuriin. Se voisi olla vaikka työntekijälle maksettava prosentuaalinen korotus maksamatta jääneeseen palkkaan suhteutettuna.

AY-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen paitsi pienentäisi entisestään työntekijöiden palkkoja, sen pitkäkantoisempana tavoitteena on heikentää ammattiliittojen järjestäytymisastetta, tekemällä niihin kuulumisesta taloudellisesti kannattamatonta.

Tämä myös tekisi vuosimaksultaan keskimääräisesti edullisempaan, mutta palvelutarjonnaltaan oleellisesti suppeampaan Yleiseen työttömyyskassaan (YTK) liittymisestä työntekijälle houkuttelevampaa.

Työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla ollaan rampauttamassa tietoisesti.

Yleinen työttömyyskassa on ammattiliittoihin sitoutumaton työttömyyskassa. Se ei tarjoa työntekijöille turvaa työelämän epäkohtiin tai työnantajan väärinkäytöksiin.

Se ei myöskään neuvottele työntekijöille elintärkeistä työehtosopimuksista tai vaikuta yleisen työelämän lainsäädäntöön.

Edunvalvontaa tai oikeusapupalveluita on YTK:lta ongelmatilanteiden kohdalle sattuessa turha odottaa.

Yleinen työttömyyskassa tarjoaa käytännössä ainoastaan saman ansiosidonnaisen turvan työttömyyden varalle, minkä tarjoavat myös ammattiliitot monen muun turvan lisäksi.

Sen perimmäinen tarkoitus on saada työntekijät liittymään työnantajan leiriin, jolloin työelämää ohjaillaan aina vain enemmän työnantajan ja Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puolelta tapahtuvaan sanelupolitiikkaan.

Tämä Kokoomuksen ajama aloite verovähennysoikeuden poistamisesta on vain yksi osa laajempaa tavoitetta ajaa ammattiyhdistystoiminta kokonaan alas.

Työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla ollaan rampauttamassa tietoisesti.

Nyt vaaditaan paitsi työntekijöiden silmien avautumista tälle vedätykselle, mutta myös ammattiliittojen ja -osastojen vakavampaa suhtautumista tähän negatiiviseen kehitykseen. Yhteistyö on hyvästä, mutta kaikki ei ole sovittavissa tai kaupan.

Olemmeko halukkaat ottamaan tämän kehityksen vastaan? Minä en ole. Ei verovähennysoikeuden poistamiselle. Ei YTK:lle.

Lopuksi havainnollistava vertailu, missä esimerkkinä käytetään Rakennusliitto ry:n ja YTK:n palvelutarjonnan eroja: