Kaikki kirjoittajan Turvallisuusalan Tampereen ammattiosasto ry artikkelit

Turvallisuusalan Tampereen ammattiosasto ry on yksi seitsemästä Turvallisuusalan ammattiliitto ry:n kuuluvasta alueellisesta ammattiosastosta. Nimensä mukaisesti osaston toimipaikka on Tampere, mutta siihen kuuluvat myös Forssan-, Hämeenlinnan- ja Jyväskylän työhuonekunnat. Ammattiosaston jäsenistö koostuu erilaisten turvallisuusalan yritysten nykyisistä – tai entisistä työntekijöistä. Osasto on perustettu vuonna 1965.

Ehdotus: Vartijaksi hyväksyminen

Voimassa olevan lain mukaan vartijaksi voidaan hyväksyä 18 vuotta, mutta ei 68 vuotta täyttänyt henkilö. Henkilön tulee olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva sekä rehellinen ja luotettava. Lisäksi vartijaksi pääsy edellyttää sisäasiainministeriön vahvistaman koulutuksen hyväksytyn suorituksen.

Väliaikaisen vartijakortin saa suorittamalla hyväksytysti Vartijan työn perusteet -koulutuksen. Sen tulee olla kestoltaan vähintään 40 opetustuntia. Tällä kortilla saa työskennellä väliaikaisena vartijana 4 kk / kalenterivuosi.

Vartijan koulutukseen pääsemisen edellytyksenä tulisi myös järjestää soveltuvuuskoe, missä painoarvo olisi psykologisissa testeissä.

Vakituisen vartijakortin saa suorittamalla hyväksytysti edellisen koulutuksen lisäksi Vartijan peruskurssin. Vakituisen vartijan koulutuksen tulee olla pituudeltaan vähintään 100 opetustuntia. Käytännössä Vartijan työn perusteet -koulutus on pituudeltaan 40 opetustuntia ja Vartijan peruskurssi -koulutus 60 opetustuntia.

Vakituinen vartijakortti on voimassa kerrallaan 5 vuotta ja se tulee uusia kotikunnan poliisilaitoksella.

Edellä mainitut koulutukset ovat osa laajempaa Vartijan ammattitutkintoa, mutta riittävät yhdessä vakituiseen työskentelyyn vartiointiliikkeen palveluksessa. Vartijan ammattitutkinnon suorittaminen toki lisää koulutuksen tietopuolisuutta, mutta pakollista sen suorittaminen ei alalla työskentelyn kannalta ole.

Myöskään Vartijan erityinen voimankäyttökoulutus ei ole pakollinen, joskaan koulutuksen vaativia voimankäyttövälineitä ei saa vartijana työskentelevä henkilö ilman hyväksytysti suoritettua koulutusta mukanaan kantaa.

Minimissään 100 tunnin koulutusvaatimus ei lähtökohtaisesti anna jatkuvasti muuttuvalle alalle tarvittavaa ammattitaitoa tai toimintaedellytyksiä. Vartijaksi pääsee liian helposti. Tästä seuraa se, että alalle ajautuu turhan helposti alikoulutettuja ja epäpäteviä, alalle soveltumattomia työntekijöitä, mikä valitettavan usein näkyy liian räikeinä ylilyönteinä kentällä.

Koulutusvaatimuksia tulisi alalla työskentelyn kannalta ehdottomasti kiristää. Vartijan koulutukseen pääsemisen edellytyksenä tulisi myös järjestää soveltuvuuskoe, missä painoarvo olisi psykologisissa testeissä.

Itse lähtisin rakentamaan uudistusta seuraavanlaisella tavalla:

Hyväksytyllä Vartijan työn perusteet (40h) -koulutuksella suoritettu väliaikainen vartijakortti olisi voimassa yhden vuoden. Sillä saisi työskennellä kyseisen vuoden aikana 4 kk. Tällä keinolla annettaisiin alasta kiinnostuneille henkilöille mahdollisuus tutustua työntekoon alalla ja työnantajille mahdollisuus palkata kesätyöntekijöitä määräaikaisiin työsuhteisiin. Neljän kuukauden työssäolon jälkeen oikeus työntekoon päättyisi. Mikäli henkilö haluaisi jatkaa alalla, tulisi hänen suorittaa lisäksi Vartijan peruskurssi.

Suorittamalla hyväksytysti Vartijan työn perusteet -koulutuksen lisäksi Vartijan peruskurssi (60h) -koulutuksen, saisi henkilö väliaikaisen vartijakortin, millä saisi työskennellä 4 kk / kalenterivuosi.

Vakituisen 5 vuotta voimassa olevan vartijakortin saisi vasta suorittamalla hyväksytysti Vartijan ammattitutkinnon.

Mikäli vähintään 100 opetustuntia hyväksytysti suorittanut henkilö ollessaan vartiointiliikkeen palveluksessa suorittaisi esimerkiksi oppisopimuksella Vartijan ammattitutkintoa, saisi hän työskennellä väliaikaisella vartijakortilla valmistumiseensa asti kuten vakituinen vartija. Vartijan erityisen voimankäyttökoulutuksen vaatimia voimankäyttövälineitä väliaikainen vartija ei kuitenkaan saisi mukanaan kantaa.

Mikään edellytys ei olisi suorittaa Vartijan ammattitutkintoa osissa, kuten yläpuolella hahmottelin, vaan ammattitutkintoon voisi hakeutua myös suoraan ilman työsuhdetta vartiointiliikkeeseen. Kaikki mahdolliset koulutuksen osa-alueet suoritettaisiin ammattitutkinnon yhteydessä. Kun tarvittavat vähintään 40 tai 100 opetustuntia on hyväksytysti suoritettu, voi ammattitutkintoa suorittava henkilö työskennellä vartiointiliikkeen palveluksessa väliaikaisena vartijana ehdotuksen kuvaamalla tavalla.

Ehdotuksen olisi tarkoitus koskea ainoastaan alalle kouluttautuvia uusia työntekijöitä. Sen ei olisi tarkoitus koskettaa niitä alalla jo ennestään työskenteleviä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään 100 opetustuntia. Tällaisille työntekijöille Vartijan ammattitutkinnon suorittaminen vakituisen vartijakortin edellytykseksi ei olisi pakollista, ainoastaan suositeltavaa. Näiden työntekijöiden osalta aikaisemmin suoritetut koulutusvaatimukset pysyisivät ennallaan nykyisen lain mukaisina.

Ehdotuksen tarkoitus olisi antaa alasta kiinnostuneille henkilöille mahdollisuus ensin tutustua alaan ennen lopullista päätöstä soveltuvuudesta. Tutustumisen jälkeen työntekijä ja työnantaja voisivat tehdä harkintansa mukaan ratkaisun siitä, soveltuuko henkilö alalle ja kannattaako tämän jatkokouluttautua vakituiseksi työntekijäksi. Näin myös vakituisen työntekijän tietopuolista osaamista ja ammattitaitoa saataisiin lisättyä.

Vartija pelasti nuoren miehen hengen Tampereella

”Piirivartija Jarmo Helttunen havaitsi 21.3.2013 klo 00.35 piirivartiointikierroksella elottoman nuoren miehen lumihangessa. Mies ei reagoinut herättelyihin, joten Helttunen soitti välittömästi hätäkeskukseen. Myöhemmin saadun tiedon mukaan henkilö pelastui täpärästi paleltumakuolemalta Helttusen avun ansiosta. Vartija Helttusen toiminnasta oli myös kirjoitettu kiitoskirjoitus Aamulehden yleisönosastolle.

Palvelupäällikkö Hannu Järvimäki kiittää Jarmo Helttusta esimerkillisestä toiminnasta!”

Lähde: G4S:n henkilöstön extranet

Kohtuullisuus on suhteellista

Vartiointialan työehtosopimus 1.2.2011-28.2.2013:

Muun Suomen alueella 7 vuoden ikälisillä II-tason palkalla työskentelevän mm. piirivartijan tuntipalkka ilman lisiä 1.4.2012 alkaen on 10,31 € / h ja kuukausipalkka 1670 € / kk.

Kun TES:in palkkausta tarkkaillaan, voidaan ihan rehellisesti miettiä kuinka paljon näistä palkoista on varaa leikata?

Nyt kuuma puheenaihe politiikassa on eläkeiän nosto ja eläkeikää lähestyvien työntekijöiden palkan alennukset. Palkanalennuksiin pyrkivää tavoitetta perustellaan muun muassa työn tuloksellisuuden heikentymisellä.

On itsestään selvä asia, että eläkeikää lähestyvällä työntekijällä ei välttämättä ole virtaa yhtä paljon kuin voimiensa tunnossa painiskelevalla nuorella työntekijällä.

Iäkkäämmällä kentällä työskentelevällä työntekijällä hyvin todennäköisesti loppuvat paukut nopeammin kesken, eikä mitään muuta tällaiselta työntekijältä voida myöskään vaatia. Kyse on ihan puhtaasti ihmiselämän rakenteesta. Se on täysin normaalia.

Vartijaksi voidaan hyväksyä se, joka on täyttänyt 18 mutta ei 68 vuotta. Teoriassa kentällä voi työskennellä 67 vuotias piirivartija. Jokainen alaa tunteva varmasti ymmärtää, että siinä vaaditaan jo aika kovaa fyysistä- ja henkistä kuntoa. Työ kun pääsääntöisesti on yötyötä.

Eikö olisi oikeus ja kohtuus, että esimerkiksi turvallisuusalalle mahdollisesti vuosikymmeniä työpanoksensa antanut työntekijä saisi siirtyä viettämään eläkepäiviään kohtuullisessa iässä ja kohtuullisin korvauksin?

Tällä hetkellä TES:in ikälisät työntekijällä loppuvat seitsemään vuoteen.

Kun TES:in palkkausta tarkkaillaan, voidaan ihan rehellisesti miettiä kuinka paljon näistä palkoista on varaa leikata?

Olisiko tässäkin keskustelussa syytä ottaa järki käteen ja miettiä mikä oikeasti on kohtuullista ja mikä ei?